Valikko Sulje

Ruoka apuna – köyhien, kodittomien ja muukalaisten ruokkiminen juutalaisessa opetuksessa

Ruoka on elämän perusedellytys – mutta juutalaisessa ajattelussa se on paljon enemmän: se on myös väline oikeudenmukaisuuteen, myötätuntoon ja pyhyyden toteuttamiseen. Toora ja rabbiininen kirjallisuus antavat vahvoja ohjeita siitä, miten yhteisön tulee huolehtia niistä, joilla ei ole riittävästi ruokaa.

Köyhien, kodittomien ja muukalaisten ruokkiminen ei ole hyväntekeväisyyttä siinä mielessä kuin se usein ymmärretään, vaan velvollisuus, mitzva – käsky, joka kuuluu jokaiselle juutalaiselle.

Mitzva antaa ruokaa tarvitsevalle (ma’achil re’evim)

Yksi tärkeimmistä mitzvoista on ma’achil re’evim – nälkäisten ruokkiminen. Tämä ei ole valinnainen hyve, vaan velvoite, joka nousee suoraan Tooran opetuksesta.

Viidennessä Mooseksen kirjassa käsketään:
”Avaa avokätisesti kätesi veljellesi, köyhälle ja tarvitsevalle maassasi.” (5. Moos. 15:11)

    Talmudissa sanotaan:
    ”Kun köyhä seisoo oven takana, Jumala seisoo hänen oikeallaan.” (Bava Batra 10a)

    Ruokkiminen ei tarkoita ainoastaan ruoan antamista fyysisessä mielessä, vaan myös ihmisarvon tunnustamista ja yhteisölliseen elämään mukaan ottamista. Kutsuminen aterialle, lämpimän ruoka-annoksen antaminen tai ruokakassin ojentaminen ovat kaikki tapoja toteuttaa tätä pyhää velvollisuutta.

    Lahjoittaminen ruokapankkeihin, ma’aser ja tzedaka

    Juutalaisessa elämässä avun antaminen köyhille on järjestelmällistä ja harkittua. Se ei perustu satunnaiseen hyvän tahdon eleeseen, vaan rakenteellisiin periaatteisiin, kuten tzedakaan ja ma’aseriin.

    • Tzedaka tarkoittaa oikeudenmukaisuutta, ei vain anteliaisuutta. Juutalaisuudessa on velvollisuus antaa tuloistaan köyhille. Antaminen ei ole ylimääräinen hyvä teko, vaan olennainen osa vanhurskasta elämää.
    • Ma’aser viittaa kymmenykseen. Yleisen opetuksen mukaan jokaisen tulisi lahjoittaa vähintään kymmenesosa (10 %) tuloistaan tzedakaksi. Tämä raha voidaan käyttää mm. ruokapankkien tukemiseen, vähävaraisten aterioiden järjestämiseen tai suoraan ruokaa tarvitsevien auttamiseen.

    Nykyisin ma’aser-tiedostavat juutalaiset antavat säännöllisesti osan tuloistaan organisaatioille, jotka ylläpitävät ruokapankkeja, ilmaisruokaloita ja muita avustusohjelmia. Eri puolilla maailmaa toimii myös erityisiä kosher-ruokapankkeja, jotka takaavat ruoka-avun juutalaisille ruokasäädösten mukaisesti.

    Sapatti ja juhlat myös vähävaraisille

    Toora korostaa, että juhla-aikojen ilon tulee ulottua kaikkiin – myös köyhiin, muukalaisiin ja orpoihin.

    Viidennessä Mooseksen kirjassa määrätään:
    ”Ja iloitse juhlassasi, sinä ja poikasi ja tyttäresi, palvelijasi ja palvelijattaresi, sekä leeviläinen, muukalainen, orpo ja leski, jotka ovat porttiesi sisäpuolella.” (5. Moos. 16:14)

      Sapatti ja suuret juhlapäivät, kuten Pesah, Shavuot ja Sukkot, eivät ole yksityisiä tilaisuuksia, vaan yhteisöllisiä juhlia, joihin myös vähävaraisten tulee voida osallistua täysivaltaisesti. Tästä syystä on tapana varautua jakamaan sapatti- ja juhla-aterioita köyhille, lahjoittaa erityisesti juhla-aikaan tai kutsua kodittomia ja yksinäisiä mukaan aterialle.

      Talmud opettaa:
      ”Ihmisen ruoka sapattina ja juhlina on moninkertaisesti siunattu, jos hän jakaa ruokaa köyhän kanssa.”(Pesachim 112a)

      Erityisesti pääsiäisen seder-ateria on perinteisesti avattu sanoilla:
      ”Kaikki, jotka ovat nälkäisiä, tulkoot ja syökööt.”

      Tämä ei ole pelkkä runollinen ilmaisu, vaan todellinen kutsu. Pesahin vapauden sanoma on epätäydellinen, ellei se ulotu myös niihin, jotka kärsivät nälästä ja yksinäisyydestä.

      Ruoka ei ole juutalaisessa traditiossa pelkästään yksityinen asia. Se on väline pyhyyteen, yhteisön rakentamiseen ja oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen. Köyhien, kodittomien ja muukalaisten ruokkiminen on suora ja konkreettinen tapa elää Tooran käskyjen mukaan.

      Nälkäisten ruokkiminen ei ole pelkkää antamista – se on ihmisen ja Jumalan välisen liiton jatkamista, jossa jokainen annettu leivänpala, jokainen jaettu ateria ja jokainen avattu ovi heijastavat Jumalan rakkautta ja huolenpitoa.

      Kun jaamme ruokamme, jaamme elämää. Ja kun annamme toiselle mahdollisuuden syödä kunnialla, me itse tulemme siunatuiksi – ei vain aineellisesti, vaan myös sielumme tasolla.